torstai 28. tammikuuta 2021

Sukuni viisaat naiset, osa 1

 Minut on kasvatettu sananlaskuilla, arjen aforismeilla sekä inhorealistisilla lausahduksilla. Näistä kaikista on kiitäminen sukuni viisaita ja vahvoja matriarkkoja, joista jokaisesta voisin perustellusti käyttää myös määritelmää ” Verbaalinen dominatrix”.

Meidän suvussamme naiset eivät koskaan ole olleet kylän parhaita neulojia tai mansikkahillon keittäjiä, mutta heidän tarinansa ovat täyttäneet aikojen saatoissa niin maalaistalon pirtit kuin kerrostalon kulmasohvat.  Aina tarinallinen Bonsai-puu ei ole kasvanut haluttuun muotoon ja lopputulemana on ollut jopa syyte kunnianloukkauksesta. Näin kävi 1900-luvun alussa eräälle sukuni naiselle, joka taisteli vimmaisesti viljelymaista naapurin nuoren isännän kanssa. Nuorella isännällä oli rahaa ja valtaa, mutta matriarkalla tarkka näkö ja kiivas kieli. Aikana, jolloin homoseksuaalisuus oli vielä viisainta pitää landella omana salaisuutenaan, sukulaiseni käytti sitä häpeilemättä (ja hyvin seikkaperäisesti kuvaillen) lyömäaseena saavuttaakseen oikeuden parhaisiin viljelymaihin. Kerrotaan, että kylän muut isännät ja emännät olivat kirjoittaneet matamin käyttämiä sanoja tohkeissaan paperille ylös ja iltakaudet niitä sitten sivistyssanakirjasta omaan ymmärrykseensä suodattaneet. Huonostihan siinä kävi, aluksi. Matriarkka nimittäin osasi myös pyytää julkisesti anteeksi verbaalisen ruoskansa iskuja ja heistä tuli kuin tulikin nuoren isännän kanssa ystäviä. Tämä parivaljakko yhdisti voimansa tehokkaasti aina silloin, kun kylän elinvoimaisuus uhkasi näivettyä hitaan byrokratian pölyissä. Vauhtikaksikko jyräsi kylälle toimimaan niin kiertokoulun kuin kyläkaupankin. Ai niin, tässä yhteydessä on myös tärkeä mainita, että esiäitini puolusti loppuun saakka rakkautta vailla rajoja. Aika mahtava mimmi siis!

Ei liene yllättävää, että kahden upean nuoren naisen äitinä koen velvollisuudekseni siirtää koko verbaalisen perintöni tuleville polville. Koska elämme yhdenvertaisuuden aikaa, myös 16-vuotias poikani on sananräiskinnän maalitaulu, halusipa tai ei. Jokapäiväinen kielikylpy starttasi heti prenataalisessa vaiheessa ja jatkuu edelleen. Tässä verbaalisen ennakkoperinnön jakovaiheessa voin todeta, ettei sijoittamiseni ole ollut turhaa. Esikoinen hengittää kirjallisuutta, keskimmäinen kuvataidetta ja nuorimmainen saa allekirjoittaneen jo nyt pyyhkäisemään silmäkulmaansa näytölle leijailevilla kielikuvillaan.

Aion tulevina vuosina syöttää kaikki nämä mahdottomat lausahdukset ja sananparret heimoomme liittyville vävyille, miniöille sekä mahdollisille lapsenlapsille, mutta ennen sitä haluan ehdottomasti jakaa timanttisimmat lohkaisut laajempaan käyttöön. ” Live, laugh and love”-kyltti eteisen seinällä on niin nähty, mutta uskallakko nää tärräyttää etteisen seinälle kyltin, jossa lukkee ” Tyhymä saa olla vaan ei Tyrnävältä”. Lupaan, ettei se ole kulttuurista omimista. Se on aitoutta.


 Mutta asiaan. Tässä teille  arkeen liittyviä elämänohjeita ja viiltäviä analyyseja. Sulkuihin olen lisännyt aina sen henkilön, jonka suusta sanat ovat sinkoilleet.:

 

” Muista, että aikuisen naisen turva on lopultakin vain hänen oma pankkitilinsä.” (äiti)

” Rakkaudessa ei ole tärkeää tietää, kumpi määrää kaapin paikan. Tärkeää on osata rakentaa yhdessä avohyllyt.” (äidin ja minun keskustelu silloin, kun olin nuori vaimo)

” Enää yksi yö ja on huominen” (esikoiseni ala-asteikäisenä)

” Miesten tulisi ymmärtää, että on paljon parempi tulla muistetuksi pienestä pippelistä kuin täytenä mulkkuna” (äiti, mutta tämän viisauden juuret lienevät esiäidissäni…)

” Sielussani kamppailevat moraali ja oma hyvinvointini” (esikoiseni)

” Selektiivinen ripuli on aina perusteltavissa oleva syy jäädä pois epämiellyttävistä tilanteista”

 (allekirjoittanut)

” Pipi jalassa ei vie yöunia, mutta pipi omatunnossa vie” (keskimmäiseni päiväkoti-ikäisenä)

” Päivääkään en antaisi pois. En antaisi, mutta vaihtaisin kyllä heti parempaan, jos mahdollista”

 (äiti)

” Hedonismikellukkeet pelastavat arkeen hukkuvan naisen.” (allekirjoittanut)

” Jos on ässän tissit ja ällän perä, täytyy olla tosi onnellinen siitä, että on älykäs.” (isosikoni murkkuikäisenä)

” Jos janottaa, juo vettä. Jos särkee päätä, ota aspiriini. Jos sydäntä särkee, soita minulle.” (äiti)

” Siskojeni vuoksi kävelisin vaikka kylmään kaivoon” (me, aikuiset siskokset)

 

Ymmärtänette, että tulevan vuoden aikana minun on ihan välttämätöntä valistaa teitä myös verbaalisten dominatrixien sivalluksilla naiseudesta, rakkaudesta ja ulkonäköasioista. Siihen saakka annan seuraavan ajatuksen siivittää matkaanne: ” Mieti, haluatko siirtää tyttärillesi mallin särkymättömästä naisesta. Eikö olisi parempi opettaa heitä käyttämään kypärää.”

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Kevät ja sohva haisee koiranperseelle

  Mistä tuntee koiraihmisen? Haluaisin väittää, että me koiraihmiset olemme keskimääräistä suvaitsevaisempia, suurpiirteisempiä ja stressitt...