rtyuiopdfffffffffffffffffffffff, eli erään webinaarin anatomia

 

Arvoisa ”Kulutuskulttuuri ja globalisoituva ympäristökriisi”-webinaarin pääpuhuja. Tahdon näin julkisesti osoittaa teille vilpittömän anteeksipyyntöni eiliseen webinaariin liittyen. Tarkoitukseni ei ollut millään muotoa häiriköidä luentoanne. Minulle tapahtui valitettava vahinko ja olen hyvin häpeissäni siitä, että jouduitte välillisesti kärsimään ongelmastani.

 

Asia on nimittäin niin, että olen jo pidempään kärsinyt uniongelmista. Heräilen toistuvasti kahden-kolmen välillä ja nukahdan uudelleen juuri ennen herätyskellon piippausta. Tämä jo itsestään olisi piinaavaa, mutta kun tähän lisää helvetillisen hikoilun ja öisen haahuilun rauhattomana ympäri asuntoa, on tilanne täysin perseestä. Sanonpa vaan, ettet miehenä voi millään ymmärtää, miltä tuntuu olla se rauhaton sielu, joka löytää aamulla itsensä lopen uupuneena pikkuhousuissa retkottamassa milloin olohuoneen sohvalta, keinutuolista tai kuten minä tänä aamuna: koiran patjalta. Se ei ole kaunis näky se ja voin kertoa, ettei se tee hyvää webinaarikestävyydelle.

 

Viime viikolla nukahdin kampaajan tuoliin. Jossain tajunnan rajamailla ymmärsin pääni retkottavan ikävästi ja jonkun ehkä toistavan nimeäni, mutta se ei saanut minua heräämään ja siirtymään värjätyn pääni kanssa pesupisteelle. Se, mikä minut lopulta suorastaan sinkosi ylös, oli oma pieruni, joka pamahti kampaamon tyylikkääseen nahkapenkkiin kuin konekiväärin lipas. Tietenkin esitin muille asiakkaille paheksuvani viereisen tuolin asiakkaan piereskelyä. Paha vaan, että viereisellä paikalla nökötti ruukussaan Peikonlehti. Petturi.

 

On minulle silti käynyt vieläkin nolommin. Vesijuoksun jälkeen nukahdin uimahallin saunaan. Ajattele nyt itsekin: ihana hämy ja suloinen lämpö. Levitin pyyheliinan lauteelle ja ihan vähän oikaisin. Saunassa ei sitä paitsi ollut juuri silloin ketään. Heräsin tunnin kuluttua siihen, että joukko Päiväkoti Palleron taaperoita tuijottaa itkunsekaisin kasvoin minua ja viittoilee myötähäpeässä kierivälle lastentarhaopettajalleen ” Kato nyt, se on mölkö”. Näin reheväksi ladyksi liikuin muuten yllättävän ketterästi lauteilta aina työpaikan kahvihuoneeseen saakka. Toki torkahdin sielläkin, mutta vain hetkeksi.

 

Niin että loppujen lopuksi te, herra webinaarin pääpuhuja, pääsitte yllättävän vähällä. Myönnän, että mikrofonin auki jääminen oli todella ikävää ja että kuorsaukseni (nyt täytyy aivan tarkistaa, mitä sanamuotoa käytittekään sitä kuvaillessanne) oli jokseenkin infernaalista, mutta voin taata, että kameran livekuva tilanteesta olisi ollut vielä pahempi vaihtoehto! Kiistän myös sen, että olisin tahallisesti häiriköinyt webinaarin keskustelualuetta. Se oli otsani, joka painautui läppärin näppäimistöön ja jostakin syystä juuri f-jumitti oikeaan sieraimeeni. En siis tietoisesti käyttänyt f-kirjainta kuvaamaan mielipidettäni keskustelualustalla. (Pahoittelen myös sitä, että se f- sana lipsahti suustani, kun ymmärsin että saan pieniä sähköiskuja poskeeni kirjainalueella f-l. HP on nimittäin siitä surkea kone, ettei se kestä edes pientä määrää kosteutta ihmiskuolan muodossa.)

Niin että anteeksi vielä kerran ja kiitos mielenkiintoisesta webinaarista. Sitä kai se kuitenkin oli, koska itse sinne ilmoittauduin, maksoin 150 e ja nukuin koko paskan läpi. Anteeksi. Tuota ei pitänyt sanoa. Olen vaan niin kovin väsynyt…